Suostumisia

23. elo, 2016

Elämä on luopumista, mutta elämä on myös suostumista. Suostumista muutoksiin ja erilaisiin  tilanteisiin elämässä. Se ei ole aina helppoa, mutta se on  välttämätöntä.

Pienen lapsen vanhemmat suostuvat siihen, että elämä ei ole  niin yksinkertaista kuin aikaisemmin. Pieni ihminen vaatii aikaa, läsnäoloa ja oman tilansa. Se on pois aikaisemmasta ehkäpä huolettomasta elämästä, on siis suostuttava muutoksiin.

Työelämässä pitää suostua siihen, että myös muilla on mielipiteitä. Ne saattavat tuntua vääriltä ja epäoikeudenmukaisilta, mutta yhtälailla omat mielipiteet voivat olla vääriä ja epäoikeudenmukaisia. On  suostuttava kuuntelemaan toisia, arvioimaan omia mielipiteitä ja tekoja ja kunnioittamaan ja arvostamaan toisia. On suostuttava kompromisseihin ja joskus muuttamaan koko ajatuskuviotaan.

Se ei ole helppoa. Sen sijaan on helppoa vedota siihen, että tässä on kysymys asioista, ei ihmistä. On vaikea suostua ymmärtämään, että asioiden takana on ihmisiä, joiden mielipiteet eivät syystä tai toisesta miellytä. On siis suostuttava myöntämään itselleen, että oma ego ei välttämättä siedä toisenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia.

On suostuttava muuttumaan ja tarkastelemaan kriittisesti itseään ja motiivejaan. Tarvittaessa on reilusti myönnettävä yhteisymmärryksen esteet. Ei ole vain tuon toisen asia perääntyä tai muuttua myös minun on suostuttava siihen.

Työelämässä on kysymys työkaveruudesta, esimiehistä ja alaisista. Se on asia, johon on suostuttava. Esimiehillä on oikeuksia, joihin alaisten on mukauduttava, mutta esimiehillä on myös velvollisuuksia, jotka heidän on suostuttava ymmärtämään. Minkään käskyn tai komennon perusteeksi ei enää riitä, se on esimiehen määräys.

Myös ystävyyssuhteissa on suostuttava ymmärtämään, milloin ne ovat tulleet päätepisteeseensä. Aina ystävyys ei kestä kaikkea, eikä ole kuolemaan asti kestävää. Silloin se on suostuttava näkemään ja ymmärtämään. Se, että ystävyys loppuu, ei tee siitä ystävyydestä vähempi arvoista. Niin oli tarkoitettu. Ja tämän ystävyyden muisto kantaa tulevina vuosina.

Minun on pitänyt suostua elämään aika ajoin kovin ahtaasti. Huolia ja murheita on riittänyt. Aina olen iltaisin uskonut parempaan huomiseen, on se sitten ollut tai ei. Minun on pitänyt suostua luottamaan Taivaan Isän huolenpitoon. Se on ollut elämäni vaikein oppi, suostua luovuttamaan ja luottamaan.

Blogi