Keppiralli

13. syys, 2016

Lainaan säkeistön Aila Meriluodon runosta:

Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa”

 Minäkin olen erään polkuni päässä . Uusi elämäntilanne asettaa kaikki asiat uuteen näkövinkkeliin. Olen hetken melkein avuton. Toisten avun ja armollisuuden varassa. En uskalla kumartua, kun pelkään kaatuvani. Kävelen varoen , paarustaen eteenpäin lähes ankan lailla. Pienikin töppäre tiessä tai maton reuna voi syöstä minut kohti maata ja kohta olen polvillani.  Ja ilman muuta juuri se polvi edellä, joka juuri operoitiin.

En voi enää yllättää ketään yhtäkkisellä sisääntulolla. Kävelykepit napsuvat vasten lattiaa ja viime hetkellä ne kaatuvat kolisten. Välillä ne takertuvat liian pitkään puseron hihaan ja olen vähällä lyödä itseäni. Sisällä on käytettävä kenkiä, koska villasukat ovat hengenvaaralliset. Liukas laminaatti ja villasukat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Suihkussa käynti on kaikista varotoimenpiteistä huolimatta aina päivän kohokohta. Saippuasta liukas lattia ei houkuttele reippaaseen menoon ja lämpimän suihkun nautinto jää lyhyeksi, kun yritän kiirehtiä pois ennen kuin läheiseni alkavat mellastaa oven takana. He huutelevat varoituksia ja neuvoja. Milloin minusta tuli täysin ymmärtämätön ja osaamaton. Osaan kuivata kävelykeppien kumiosat, en yritä kymmenenkään metrin henkilökohtaista ennätystä. Se jääköön ensi syksyyn.

Pukeutuminen on myös erinomaisen hauska toimenpide. Jalat menevät vääriin lahkeisiin ja housut ovat väärin päin. Sukkien laitto ei edes apuvälineellä ole helppoa. Vetolaitteen nauru sotkeutuu sukkaan ja sukka lähtee laitteen mukana. Kengät pitää olla mallia kanootti, että ne saa vain potkaisemalla jalkaan. Siinä on toki se vaara, että liian isoina ne putoavat ensimmäisten askelten jälkeen. Sadattelua ja hikipisaroita ja jälleen matka jatkuu.

Yöllä hyvän asennon löytäminen on hankalaa. Polvea krinnaa ja krymppää ja juuri, kun olen löytänyt siedettävän asennon, pitää lähteä vessaan. Olisiko pitänyt juoda vain kaksi kupillista kahvia kuuden sijasta. Joka tapauksessa änkeydyn ylös, kolistelen vessaan ja kun palaan, alkaa taas hyvän asennon etsiminen. Nyt jalat ovat levottomat ja ulkoinen reisilihas on kipeä, mutta urheasti asetan sen jotenkin siedettävään asentoon ja odotan unen tuloa. No se ei tietenkään tule, koska otin kahden tunnin päiväunet.

Aamulla aloitan kaiken taas alusta. Ja seuraavana aamuna.  Kunnes huomaan, että en ole enää polkuni päässä. Olen ottanut muutaman askeleen eteenpäin. Päivä on mennyt ja tullut viileä ilta, huomisen odotusta täynnä.

Blogi